Johtajaviha

Onko JOHTAJAVIHA jo suomalaista kansanhuvia? 💡
Ystävien lounaskeskustelu siirtyy kuulumisista työkuulumisiin. Yksi toisensa jälkeen nostaa jonkin tason johtajan tikunnokkaan ja valitus alkaa.

Kyllähän minä, mutta kun se johto. Johto ei tajua, johto käärii rahat ja minä teen hommat.

Niinpä niin. Milloin suomalaisesta johtajavihasta tuli yleisesti hyväksyttyä?

LinkedIn vilisee tutkimuksia ja kokemuksia huonoista esihenkilöistä, poukkoilevasta johtamiskulttuurista ja epäselvistä tavoitteista. Olen monen asian kanssa samaa mieltä, mutta tekisi mieli kysyä vastaavia tarinoita henkilöstöstä. Ainiin, mutta niitähän ei saa kertoa!

Kuka on koskaan sattunut vähän liian väsyneen HR- tai lakiasianjohtajan kanssa lounaalle? Sieltä saa pienen pintaraapaisun henkilöstön törttöilyihin. Jaana ja Matti eivät ole puhuneet toisilleen vuoteen, Antti syyttää liiton kanssa firmaa parkkipaikkojen väärästä hinnoittelusta ja Mika ei ole suostunut tulemaan uudelle toimistolle, koska siellä on väärä fengshui.

Myönnetäänkö yhdessä, ettei kukaan meistä ole täydellinen. Eivät työntekijät, eivätkä johtajat.

Suurin osa johtajista jotka tunnen, todella yrittävät parhaansa. Johtamisen kehittämiseen käytetään Suomessa miljoonia euroja vuosittain. Mutta voin kertoa, että yhtiön johtaminen tässä markkinassa ei ole helppoa. Ei se insinöörisjohtaja ole ilkeyttään töksähtävä, hän ei vaan ole koskaan oppinut käsittelemään ihmisiä tunnetasolla.

Tutkimukset kertovat, että johtajat ovat todella poikki. He joutuvat tekemään vaikeita päätöksiä vähällä tiedolla, eikä kiitosta useinkaan heru. Irtisanomiset eivät ole koskaan helppoja, mutta firma on pakko pitää kannattavana, jotta lopuille saadaan palkat ajallaan.

Toinen tutkimus kertoo, että yhä useampi asiantuntija ei halua johtajaksi, sillä he kokevat paineen ja vaatimusten olevan liikaa.

Riittääkö meillä enää tulevaisuudessa johtajia, jos hiillostamme heidät kaikki pihalle?

Kyllä, esihenkilötyötä ja johtamista pitää harjoitella ja treenata. Ja kyllä, tarvitsemme entistä parempia johtajia. Mutta samalla voisimme vaatia myös toisiltamme parempia työntekijä- ja tiimiläistaitoja. Kukaan johtaja ei voi yksin muuttaa organisaatiota ja jokaisen työntekijän vastuulla on varmistaa, että hän edesauttaa organisaation kehitystä ja kukoistusta.

Vuosia sitten myynnin palaverissa kollega tuhahti minulle sivussa, että "tämähän nyt on ihan tyhmä toimintamalli, mutta mitäpäs minä olen tähän sanomaan, johtajat päättävät." Ei, vaan sinun tehtäväsi on ammattilaisena tuoda oma näkemyksesi keskusteluun. Sinä tiedä sinun osa-alueesi paremmin kuin toimitusjohtaja ja hän haluaa kuulla näkemyksesi!

Voisiko siis ajatella, että hierarkiarakenteen sijaan panostettaisiin yhteiseen johtajuuteen, jossa kaikki ottavat vastuuta, antavat näkemyksensä ja draivaavat yhdessä firmaa eteenpäin, kuin yhtiökumppanit konsanaan?

Annetaanko siis vähän armoa ja muistetaan, että johtajatkin ovat ihmisiä? Usein todella stressaantuneita sellaisia.

Ugh.